Mitä asteikko oikeasti kysyy
Kymmenen väittämää kiertävät yhtä ainoaa suhdetta: sinun suhdettasi sääntöihin, joita et ole itse kirjoittanut. Ne kysyvät perinteestä, auktoriteetista ja siitä, ansaitsevatko vakiintuneet tavat uuden tarkastelun. Yksikään kohta ei kysy, mihin lopputulokseen olet päätynyt. Kaksi ihmistä, jotka eivät ole yhdestäkään yksityiskohdasta samaa mieltä, voivat seisoa asteikolla samassa pisteessä, koska mittaus kirjaa asennon eikä johtopäätöstä.
Fasetti kuuluu avoimuuteen, ja juuri tässä nimet menevät helposti sekaisin. Avoimuus on koko ulottuvuuden nimi, viiden suuren piirteen perhe, jonka alla on kuusi eri asteikkoa. Arvojen avoimuus on niistä yksi, kuudes, eikä se ole perheensä tiivistelmä. Mielikuvitus suuntaa uteliaisuuden sisäänpäin, taiteellinen kiinnostus kauneuteen ja kokeilunhalu tuntemattomiin paikkoihin. Arvojen avoimuus suuntaa saman uteliaisuuden sääntöihin ja pitää tuota kaistaa lähes yksin: omaan ulottuvuuteensa se kiinnittyy löyhemmin kuin yksikään viidestä muusta.
Englanninkielisessä tutkimuksessa sama asteikko kulkee nimellä Liberalism, ja se nimi otettiin käyttöön kauan ennen nykyisiä puoluejärjestelmiä. Suomessa sana liberaali osoittaa vielä eri kantoihin kuin amerikkalaisessa käytössä, joten suora käännös harhauttaisi lukijaa kahteen suuntaan kerralla: ensin puolueisiin ja sitten vääriin puolueisiin. Siksi asteikon nimi on täällä arvojen avoimuus. Se osoittaa mitattuun taipumukseen eikä joukkoon, johon kuulut, aivan kuten ahdistuneisuus tai vaatimattomuus omilla paikoillaan.
Englanninkielisissä lähteissä asteikon nimi on Liberalism, ja täsmällisempi rinnakkaisnimi on Values eli arvot; vanhemmat tekstit puhuvat epäsovinnaisuudesta. Väittämien muotoilut tulevat Johnsonin julkaisemasta avoimesta osiovarannosta; kaupallisiin lomakkeisiin ne eivät liity.