Mitä alakuloisuus asteikkona mittaa
Fasetti lukee, kuinka herkästi mieliala laskeutuu alas ja kuinka kauan se pysyy siellä. Väittämät koskevat lannistumista vastoinkäymisen jälkeen, tunnetta ettei ole erityisesti mistä ilahtua, ja tapaa kääntää huono lopputulos tuomioksi itsestä. Mitattavana on tuon tilan toistuvuus ja kesto, ei sen vakavuus.
Asteikko asuu neuroottisuuden sisällä, ulottuvuudessa joka kerää kaikenlaisen kielteisen tunteen, ja tässä perheessä se katsoo taaksepäin. Ahdistuneisuus syttyy ennen tapahtumaa, alakuloisuus saapuu jälkikäteen ja väittelee siitä, mitä tapahtuma todisti. Näiden kahden yhteys on 0,67: riittävän tiivis sekaannukseen ja riittävän löysä siihen, että sama ihminen voi olla toisessa korkealla ja toisessa keskikaistalla.
Pistemäärä kertoo taipumuksesta eikä elämänvaiheesta. Suru, sairaus ja yksi raskas vuosi nostavat kenen tahansa pisteitä joksikin aikaa, eikä vaikean kuukauden aikana täytetty kysely anna samaa lukua kuin puoli vuotta myöhemmin täytetty. Piirre on se, mikä jää jäljelle, kun mitään erityistä ei ole tapahtunut.
Tutkimuskirjallisuudessa asteikko kulkee nimellä depression, ja suomeksi samaa aluetta kuvataan alakulona ja matalana myönteisenä tunnetilana. Osiot ovat Johnsonin julkaisemaa vapaata IPIP-aineistoa, osa persoonallisuuskyselyä eikä mikään kliininen mittari.