Mitä vilpittömyys mittaa
Vilpittömyys mittaa suoraa asiointia ihmisten kanssa. Väittämät kysyvät, kuuluuko imartelu tavallisiin keinoihisi, tarjoatko esitettävän syyn ja pidätkö oikean itselläsi, ja tuntuuko kätevä puolitotuus arkiselta työkalulta. Korkea pistemäärä tarkoittaa yhtä yksinkertaista asiaa: sanottu syy on se syy, joka oikeasti painoi. Matalassa päässä syy valitaan sen mukaan, mikä toimii.
Nimi lupaa enemmän kuin asteikko mittaa. Tutkimusteksteissä samaa asteikkoa kutsutaan yleensä nimellä Straightforwardness, suomeksi suoruudeksi, ja se osuu paremmin: kyse on tavasta puhua ihmisten kanssa eikä omastatunnosta, arvoista tai teoista. Yksikään kohta ei laske hyviä tekoja eikä jää kiinni yhdestäkään väärästä. Kyselyllä ei ole siihen keinoja, joten korkea lukema on kuvaus tyylistä eikä todistus mistään.
Toisella päällä on oma pätevyytensä. Tilanteen lukeminen, tiedon pitäminen varastossa siihen asti kun sen käyttäminen kannattaa, ja pyynnön muotoileminen sellaiseksi että siihen voi suostua ovat neuvottelun ja diplomatian perustyökaluja. Sama taito kannattelee arjessakin: harva kertoo sukujuhlissa koko mielipidettään appivanhempien remontista. Asteikko asettaa sinut avoimen ja taitavan pelin väliin, eikä kumpikaan pää seiso siinä väärässä paikassa.
Tutkimuskirjallisuudessa asteikko kulkee nimellä Straightforwardness, suomeksi suoruus tai suoraviivaisuus, ja vanhemmat työt kuvaavat samaa maastoa mutkattomuutena. Väittämät tulevat Johnsonin julkaisemasta avoimesta IPIP-varannosta, eivät maksullisista mittareista.